Hetki hetkeltä..

                               Elä hetkessä..

Eilenä Vili pääsi juoksemaan pallonsa kanssa.. Niin, kuin tavallisestikkin.  
En antanut juosta kamalan kauaa, kun laitoin pallon pesuun.  

Myöhemmin minulta kysyttiin "Onko Viliä enään minulla?"  

vastasin.. "kyllä. Siellähän se on huoneessani" 
Rupesi kuitenkin mietityttämään tuo kysymys ja menin katsomaan viliä. Niin, kuin yleensäkkin monta kertaa päivässä.

Avasin  dunan luukun.. Viliä ei näkynyt missään.. yleensä tulee istumaan ruokakuppiinsa saadakseen ruokaa tai kurkistaa purujen alta.. Näin ei tapahtunut tälläkertaa..

Löysin lopulta Vilin puoliksi mökkinsä alta.. Otin mökin pois ja siellä makasi.. Ei liikkunut, mutta silmät olivat auki.  Mieleeni tuli heti vanha hamsterini, jonka löysin mökistään kuolleena samassa asennossa..    Yritin rapistella purua.. mutta vili ei liikkunut.. hätäännyin ja sanoin "Vili kuolee ihan kohta!"    .. Minulle sanottiin "Se vain nukkuu" .. Siirsin  ruokakuppia..  ja sieltähän pikkuinen nousi ja kipitti ruokakuppiinsa istumaan.. Huokaisin helpotuksesta..  

Myöhemmin kerroin tapahtuneesta muille..  Sanoivat, että  tämä hetki voi joskus olla toisen kerran ja silloin ei enää pikkuinen herääkkään..

Eletään tässä hetkessä.. Huominen voi olla jo toisenlainen <3